Tarinat, joita kerromme

Kuvittele, että kaikki kuluneet, valheelliset ja kipeät luvut elämässämme alkaisivat hiljentyä, ja kauniit, ainutlaatuiset palaset siitä, keitä olemme, nousisivat esiin. Kuvittele, että kertomamme tarinat toisivat meidät takaisin todelliseen itseemme, takaisin toistemme luo. Kuvittele, että ne kertoisivat siitä, kuinka rakastimme ja menetimme ja teimme parhaamme. Kuinka näimme kaiken, myös ne osat, jotka sattuivat.

Jon uusi kirja, The Stories We Tell, kutsuu meidät aidolle ja syvän haavoittuvalle matkalle hänen tarinaansa – ja auttaa tuomaan valoa myös oman tarinamme kauneuteen – ohjaten meitä vapauttamaan painot, jotka pitävät meitä takaisin, jotta voimme elää ja jakaa tarinamme totuudessa.

Olemme kaikki laskeneet ankkurin paikkoihin, jotka sopivat meille jonkin aikaa: kaupunkiin, näkökulmaan, valheeseen, jonka luulimme totuudeksi. Tämä kirja on kutsu sellaiseen elämään, jossa osaat pitää siitä, mihin uskot – itsestäsi ja hiljaisista maailmoista ohittamiesi ihmisten takana – armollisesti ja avoimin käsin. Nähdä tarinasi suurempana kuin mikään mennyt tai tuleva asia, mutta kaikessa siinä kauneudessa, ilossa ja toivossa, jota se tänään kantaa.

Se on kutsu tarkastella elämäsi lukuja – hyviä ja huonoja, kauniita ja rumia – poimia se, mikä on kultaa, ja kantaa vain sitä eteenpäin. Anna sen hidastaa askeleitasi ja vakauttaa liikkeessä olevaa elämääsi, jotta voit nähdä, missä seisot tänään uudesta näkökulmasta. Ei enää väsynein tai epävarmoin silmin, vaan toivoa täynnä olevan linssin läpi.

—————

”Ainoa tapa päästä vapaaksi oli kirjoittaa tarinani uudelleen. Koska jotain tapahtui joka kerta, kun kynäni pysähtyi: se oli kuin sieluni palaisi takaisin kehooni. Kuin syvimmät osat minusta, joita kolhittiin ja hukutettiin kaikkeen siihen paskaan, jonka annoin maailman vakuuttaa minulle siitä, kuka olin, nousivat takaisin pintaan. Ja jäljelle jäi vain se, mikä oli todellista ja totta. Seisoin vihdoin tarinani täyteydessä. Tunsin toivoa. Tunsin olevani täysi. Tarinamme voi halkaista meidät auki, mutta se myös kokoaa meidät takaisin yhteen.

Meillä kaikilla on tarina kerrottavana. Tämä sattuu olemaan minun – jokainen luku on ikkuna siihen, kuka olen, matkaan, jolla olen, ja vuodenaikaan, jossa olen juuri nyt. Koska tämä on minun tarinani, et ehkä aina samaistu, tai ehkä se tuntuu siltä kuin katsoisit peiliin. Mitä tahansa meillä onkaan yhteistä ja mitä eroja välillämme onkaan, toivon vain, että tarinani voi auttaa tuomaan valoa sinun tarinasi kauneuteen. Että oma sieluntyöni herättää jotain sinussa. Ja että kun pääset tarinani loppuun, pidät myös käsissäsi oman tarinasi kauniita alkuja.

Tarina, jonka vain sinä voit kertoa. Ja toivon, että kerrot sen.”
-Joanna